Klovninenän voima
Heinäkuussa helsinkiläisen laivaterminaalin matkustajajonossa virtaa hiki. Teatraalinen huokaus, ja kanssajonottaja vaappuu parikymmentä senttiä eteenpäin. Vetinen kolmioleipä lätsähtelee kitalakeen. Joku kysyy vielä kerran matkatoveriltaan, että jokohan kohta liikutaan.
Normaalisti kireys jatkuu laivan kokolattiamatoille asti. Tällä kertaa sitä koettelee klovninenäinen hahmo. Kun jonottajan katse kohtaa klovnin meikatut kasvot, hän säpsähtää ja kääntyy pois, kuin villieläintä säikähtäen.
Klovnihahmon takana on sirkustaiteilijana ja liikunnanopettajana työskentelevä Enrique Salas. Chilestä kotoisin oleva Salas muutti Suomeen hieman yli 10 vuotta sitten. Hän kertoo, että chileläiset intoutuvat helposti mukaan klovnin aloittamaan leikkiin. Kerran Salas pysäytti mimiikallaan liikenteen Viña del Marissa. Risteykseen pysähtyneet autoilijat unohtivat kiireensä ja jäivät katselemaan klovnin kujeilua. Valot vaihtuivat punaisesta vihreään ja taas punaiseen kenenkään välittämättä.
Salas rakastaa spontaania, vuorovaikutukseen perustuvaa klovneriaa. Hän ei halua kahlita itseään lavaan tai yleisöään katsomoon. ”Katu on tasa-arvoinen. Ohikulkija voi vapaasti valita, lähteekö vai jääkö vielä hetkeksi”, Salas kuvaa. Raha ja sosiaaliset kuplat voivat olla näyttämöiden portinvartijoita, mutta niiden valta ei ulotu katuesityksiin.
Salaksen mukaan taitava klovni kuorii esiin tunteita ja reaktioita, joita ihmiset normaalisti peittelevät. Vaatii rohkeutta vapautua röhönauruun tuntemattomien ihmisten edessä. Vielä pelottavampaa on ruveta klovnin avustajaksi tietämättä, mitä leikkiinkutsujalla on mielessään. ”Haluan muistuttaa katsojia, että he eivät ole vain sihteereitä ja asianajajia, äitejä ja isiä, vaan ennen kaikkea ihmisiä”, Salas kertoo. Ihminen voi unohtua rooliensa taakse.
Klovninenän voima on ihmeellinen
Joskus ihmisen suojakerrokset ovat kallioperää kovempia. Mutta Salaksen, ja hänen Kiksu-hahmonsa työtavat ovat lempeitä. Tärkeintä on empatia ja havainnointi. Laivaterminaalissa Kiksu bongasi kameralaukkua kantavan matkustajan, joka innostui kuvaamaan klovnia. Villit poseeraukset ja kameran välähdykset ruokkivat toisiaan, ja leikki väreili hymyiksi myös muiden jonottajien kasvoille. Kiksu nosti uuden ystävänsä harteilleen, ja he poukkoilivat väkijoukon läpi kuin kahden hengen karnevaali. Kun matkustaja koppasi vielä Kiksun syliinsä kunniakierrosta varten, koko terminaali oli juonessa mukana.